Fasilitoiva johtaminen on oppimiseen perustuva, vaikuttava tapa johtaa yhteisöä tai organisaatiota. Virheitä ei peitellä, vaan ne otetaan mahdollisuuksina oppia. Virheistä keskustellaan yhdessä. Toiminnan ja mielipiteiden taustalla olevat faktat, oletukset ja intressit ilmaistaan selkeästi ja konkreettisesti, jotta ne eivät johda väärinkäsityksiin. Fasilitoivan johtamisen ensimmäinen perusarvo on läpinäkyvyys.
Kohtaamme päivittäin haasteita, jotka paljastavat, ettei kollegamme toteuttama toiminta ja johtaminen ole fasilitoivaa, mutta emme pysty näkemään samaa itsessämme ja omassa toiminnassamme. Tullaksemme tietoisiksi puutteistamme ja oppiaksemme meidän on kysyttävä kollegoiltamme ja alaisiltamme palautetta ajatuksistamme ja toiminnastamme. Toinen fasilitoivan johtamisen perusarvo onkin aito uteliaisuus.
Tavallamme johtaa yhteisöämme tai organisaatiota vaikutamme toisiin ihmisiin, ryhmiin ja yksiköihin. Nämä vaikutukset voivat olla niitä, mihin pyrimme ja mitä haluamme. Usein toiminnallamme ja päätöksillämme voi olla myös vaikutuksia, joita emme ole halunneet. Näiden ei -toivottujen, negatiivisten vaikutusten ennakointi vaatii systeemistä ajattelua, joka on kolmas fasilitoivan johtamisen perusarvo.
Ennakoiminen on paitsi ajattelua, myös aktiivista kiinnostusta kysyä niiltä, joilla on luotettavin tieto toiminnan tai suunnitellun muutoksen vaikutuksista esimerkiksi tilanteessa, jossa johtajana pyrit viemään fasilitoivaa toimintamallia omaan organisaatioosi.
Seuraavassa esimerkki siitä, kuinka esimiehen ja alaisen keskustelu, jossa läpinäkyvyys, uteliaisuus ja systeeminen ajattelu puuttuvat, vaikuttaa kielteisesti heidän yhteistyösuhteeseensa ja klikkiyttää työyhteisöä.
Esimies Mikko ja ohjaaja Matti työskentelevät samassa työpaikassa. Mikon mielestä Matti tekee paljon virheitä. Lisäksi Matti ei Mikon mielestä pidä kiinni yhteisistä sopimuksista. Tämä ärsyttää Mikkoa, mutta hän ei halua arvostella Mattia, koska ajattelee, ettei tämä kestäisi, vaan suuttuisi ja yhteistyö kävisi entistä hankalammaksi.
Kun Mikko vaikenee eikä Matti muuta tapojaan, Mikko ei enää voi olla puhumatta ja valittaa Matin toiminnasta Seijalle. Seijalla on vastaavia kokemuksia ja tietoa Matista. Kumpikin saa purettua sydäntään, mutta Matti jatkaa entiseen tapaan, ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mikkoa ärsyttää entistä enemmän ja hän alkaa kokea tilanteensa kestämättömäksi. Niinpä hän päättää puhua suoraan Matille – yleisellä tasolla:
Mikko: ”Kuule, minä haluan puhua sinulle.”
Matti: ” No puhu”
Mikko: ”Mä en kohta kestä tätä touhua, ku täällä ei pidetä kiinni sopimuksista, tehdään mitä huvittaa ja nuoret elää ku pellossa.”
Matti: ”Samat sanat. Homma on levällään ja pomo ravittaa kaiken maailman kokouksissa ja projekteissa. Sitä ei saa kiinni eikä tiedä missä milloinkin menee, ku ei jätä ees viestiä toimistoon.”
Mikko: ” Joo kyllähä se pomo on paljon menossa, mutta ei nää ongelmat kaikki pomon syytä oo. Kyllä tässä jokaisen pitäs niiku kattoo peiliin.”
Matti: ”No ei, emmä sitä tarkottanu, kyllähä aina meillä kaikilla on aihetta miettii vähä itteemmeki ja katella peiliin.”
Mikko:” No jatketaan touhuja, eiköhä se tästä suttaannu ku vähä ryhdistäydytään. Moikka.”
Matti: ”Moikka vaa”
Keskustelun jälkeen Mikko odottaa Matin ottavan opikseen, mutta turhaan: Matti jatkaa entiseen tapaansa. Mikolla ei ole enää muuta selitystä, kuin että Matti tarvitsisi psykiatrin apua. Sitä hän ei kuitenkaan tohdi ehdottaa.
Esimerkkitapaus osoittaa, kuinka Mikko kokee ongelman yhteistyössä Matin kanssa ja pitää Mattia vastuussa tästä ongelmasta. Ratkaisun esteeksi muodostuukin se, ettei Mikko näe miten hän omalla toiminnallaan on johdonmukainen, vastuuntuntoinen ja luotettava Matin apulainen niiden ongelmien luomisessa ja ylläpitämisessä, joista itse kärsii. Mikko ei näe, kuinka hän on oman kärsimyksensä arkkitehti vaikenemalla, puhumalla Seijalle ja puhumalla niin yleisellä tasolla Matille, ettei Matti ymmärtänyt mistä Mikko häntä kritisoi eikä voinut siten muuttaa käyttäytymistäänkään (systeemisyys). Matti ei myöskään tohtinut kysyä Mikolta suoraan, mikä tätä harmitti(uteliaisuus).
Jälkeenpäin Matti mietti Mikon puheita ja häntä ärsytti. ”Mitä sopimuksista kiinni pitämiseen tulee, niin varmasti olen pitänyt sopimukset siinä kuin Mikkokin. Katsokoon jätkä itte peiliin!” tuumi Matti. Tämän jälkeen Matti vielä puhuu asiasta toiselle työkaverilleen Jussille, joka tietää, että Mikolla on kotona hieman vaikeuksia ja tämän ärtyisyys saattaa johtua siitäkin. Lopputulos on, että Matti ja Mikko alkavat kartella toisiaan ja puhuvat vain välttämättömän.
Jos Mikko olisi kertonut suoraan, että Matti ei hänen mielestään pidä kiinni sopimuksista (läpinäkyvyys), Matti olisi voinut kysyä mitä sopimuksia Mikko tarkoitti. Keskustelu olisi paljastanut, että Matti kyllä muisti kyseisen sopimuksen, mutta hänen käsityksensä oli, että sen toteuttaminen aloitetaan vasta seuraavassa kuukauden vaihteessa. Kun asia olisi tämän jälkeen varmistettu palaverimuistiosta, niin olisi käynyt ilmi, että Matti muisti oikein ja Mikko väärin. Mikko olisi myös välttynyt arvioimasta Mattia psykiatrin apua tarvitsevaksi.
Mikä sitten esti Mikkoa puhumasta konkreettisesti ja asioiden oikeilla nimillä? Ensinnäkin hän oletti, ettei Matti kestäisi hänen kritiikkiään. Lisäksi hän oletti, että Matti suuttuisi ja yhteistyö kävisi entistä hankalammaksi. Ja viimekädessä Mikko ei tiennyt olettavansa, koska hän toimi, ikään kuin hänen oletuksensa olisivat olleet tosiasioita, joita ei tarvinnut testata. Kun hän lopulta puhui Matille, hän yritti puhua rakentavasti ja hienotunteisesti, ettei Matti loukkaantuisi eikä yhteistyösuhde huononisi. Lopputulos oli kuitenkin juuri se, mitä hän yritti välttää: yhteistyö huononi ratkaisevasti.
Aiheeseen liittyvät ajankohtaiset koulutukset:
Tunne, ajattelu ja toiminta – Fasilitoivan johtamisen workshop
YhteisöAkatemian johtamisen koulutukset
© Kari Murto, Suomen Yhteisöakatemia Oy. Kaikki oikeudet blogissa kirjoitettuun materiaalin ovat kirjoittajalla ja Suomen Yhteisöakatemia Oy:llä.
Blogin materiaalia voidaan käyttää muissa sähköisissä ja painetuissa julkaisuissa, edellyttäen, että niissä mainitaan ”Copyright © Kari Murto, Suomen Yhteisöakatemia Oy 2017” sekä lisätään linkki www.sya.fi
Kommentoi aihetta...