Defusing-ohjaajien koulutuksessa harjoittelemme paljon välittömän purkamisen tapaamisia eli defusing istuntoja. On tavallista, että istunnon alussa ohjaaja avaa tilannetta toteamalla ”…Teillä oli tänään tavallista rankempi työtilanne…” Oletuksena on, että tilanteeseen osallistuneilla on tarve purkaa tuon tilanteen synnyttämiä jopa järkyttäviä kokemuksia.

Lähden liikkeelle käsitteestä hallinnan kokemus. Niin kauan kuin meillä on kohtuullinen turvallisuuden kokemus ja tilanne kohtuudella hallinnassa, ei ole kyse traumatisoitumisesta. Tilanne voi olla psyykkisesti kuormittava, mutta omilla voimavaroillamme ja keinoillamme pystymme vastaamaan tilanteen vaatimuksiin. Voi olla siis kyse stressaavasta ja kuormittavasta tilanteesta, mutta traumaa siinä ei synny.

Kun alkaa olla kyse hallinnan kokemuksen menettämisestä, lähestymme psyykkistä traumaa. Siis jotain pahaa tapahtuu emmekä voi sitä estää. Pahimmillaan tuo ”paha” tarkoittaa tuhoutumista, kuolemaa tai kuoleman uhkaa.

Lähestyn hallinnan kokemuksen menettämistä kahden esimerkin tai analogian kautta.

Kuvitellaan ajavamme autoa, jossa on vakionopeussäädin. Ajamme vaikka 90km/h ja tulemme 60:n nopeusrajoituksen alueelle. Vakkari pois päältä, kunnes rajoitus palaa 90km/h. Palautamme vakkarin taas päälle. Sitten: Apua – auto kiihtyy ja kiihtyy, vauhti nousee ja nousee. Jarrutamme. Jarrut ei pelaa. Vauhti kasvaa! Meille alkaa selvitä: TÄMÄ OLI TÄSSÄ! – Hallinnan kokemus meni. Iski iso JÄRKYTYS.

Toinen illustraatio. Maanjäristys. Maa alkaa järkkyä. Onneksi ei niinkään täällä pohjolassa. Joku nukkuu sängyssään. Huone halkeilee ja lattia alkaa pettää. Hän saattaa ehtiä ulos ennen kuin koko talo luhistuu kuin korttitalo. Jos hän on tajuissaan voisi kai sanoa, että hän on järkyttynyt ja pelosta suunniltaan varsinkin, kun ei tiedä mitä perheen muille jäsenille on käynyt. Hallinnan kokemuksesta ei ole jälkeäkään.

Sanat ovat mielenkiintoisia. Maanjäristys, järistä, järkytys, järkkyä, järkyttävä. Kai nuo liittyvät samaan kantasanaan. En juuri nyt tiedä, mikä noista mahtaa olla kantasana.

Järkytys on siis reaktio ”…tavallista rankempaan tilanteeseen, tapahtumaan…” Edellä olevissa kuvauksissa on varmasti kyse hallinnan menetyksestä siten, että tuloksena on traumatisoituminen.

On hyvä tarkentaa sitä, kenelle tapahtuu ja kuka järkyttyy. Defusing ohjaajakoulutuksessa huomio kiinnittyy lähinnä kolmeen kohderyhmään:
– Asiakkaalle tapahtuu ja hän järkyttyy
– Työntekijälle itselleen tapahtuu ja hän järkyttyy
– Kollegalle tapahtuu ja hän järkyttyy.

Nämä ovat useimmiten myös defusingtapaamisen lähtöasetelmat. Varsinkin kun on kyse traumatisoivasta järkytyksestä, defusingtapaaminen on ensimmäinen askel järkytyksen käsittelyssä. Defusing-työskentely rakentuu aina niin, että rakennetaan myös polkua tästä ensikontaktista eteenpäin: Niin järkytyksen kokeneen ryhmän puitteissa kuin myös tarvittaessa henkilökohtaisena apuna ja tukena. Tukea ja apua tarpeen mukaan. Defusing rajautuu apuun, joka ajoittuu pariin ensimmäiseen päivään. Siinä kuitenkin saatellaan ja autetaan tapahtuman kokeneita myös pitempiaikaisen avun piiriin silloin, kun sellainen on tarpeen.

Järkyttävää kokemusta voidaan myös hyvällä syyllä kutsua kriisiksi. Kun on kyse trauman muodostumisesta, puhumme traumaattisesta kriisistä.

Vastaavasti välitöntä purkamista eli defusing työskentelyä voidaan kutsua äkillisesti syntyneen kriisin tai traumaattisen kriisin ensimmäiseksi kriisiavun muodoksi.

Astetta lievempi tilanne on siis silloin, kun tapahtuma ei aiheuta traumatisoivaa järkytystä ja hallinnan menetyksen kokemista. Silloin puhummekin stressitason noususta ja sen myötä kriisistä, joka näyttäytyy psyykkisen kuormituksen kasvuna ja mm. jaksamisongelmina.

Kun pysähdymme purkamaan erityisen rankan tilanteen/tapahtuman aiheuttamaa psyykkistä kuormitusta, emme vielä tiedä, keille tapahtumasta on muodostunut trauma ja keiden kohdalla on kyse kuormittavasta stressitason noususta ilman traumatisoitumista.

Mikäli tapahtuma on pahempi kuin mitä henkilö siinä tilanteessa pystyy ottamaan vastaan ja käsittelemään, hänessä käynnistyy psyykkinen sokkitila. Tilanne ei ehkä tunnu todelliselta. Oma olo ei ehkä tunnu todelliselta. Joillakin saattaa käynnistyä voimakas ylivireystila ja joillakin puolestaan lamaantunut olo – alivireystila. Nämä tilat ovat siinä määrin voimakkaita, että työ- toimintakyky alenevat.

Vaikka tilanne jonkun kohdalla ei olisikaan johtanut hallinnan kokemuksen menettämiseen eikä psyykkisen trauman muodostumiseen, on silti tärkeätä olla mukana välittömässä purkamisessa. Se nopeuttaa stressitason laskua. Se myös auttaa muuta ryhmää kohtaamaan ja käsittelemään kokemaansa, kun tällainen henkilö pystyy mm. jo kertomaan, kuinka asiat siinä tilanteessa oikeasti tapahtuivat eli hän pystyy rakentamaan tapahtuneesta kertomusta.

Jos henkilö on tuossa tilanteessa traumatisoitunut ja on ehkä vielä defusing tapaamisen aikanakin sokkitilassa, hän ei vielä itse pysty tuottamaan ehyttä kertomusta tapahtuneesta. Siksi häntä auttaa se, että hän voi kuulla työkaverin kertomusta ja tapahtuma alkaa vähitellen realisoitua hänen mielessään.

Kun välitön purkaminen tapahtuu ohjatusti tutussa, turvallisessa paikassa, tuttujen työkaverien kesken, alkaa joillakin jo siirtyminen pois sokkitilasta käynnistyä. On toisaalta tavallista, ettei siirtyminen sokkitilasta eteenpäin kaikilla suinkaan tapahdu vielä tämän istunnon aikana. Se on myös selkeä merkki siitä, että lisäapua ja -tukea tarvitaan, jotta kaikille mahdollistuu tapahtuman aiheuttaman järkytyksen käsittely.

Jukka Jylhä

Aiheeseen liittyvät ajankohtaiset koulutukset
• Kriisikoulutukset

© Jukka Jylhä, Suomen Yhteisöakatemia Oy. Kaikki oikeudet blogissa kirjoitettuun materiaalin ovat kirjoittajalla ja Suomen Yhteisöakatemia Oy:llä.
Blogin materiaalia voidaan käyttää muissa sähköisissä ja painetuissa julkaisuissa, edellyttäen, että niissä mainitaan ”Copyright © Jukka Jylhä, Suomen Yhteisöakatemia Oy 2025” sekä lisätään linkki www.sya.fi