Länsimaisessa ajattelussa korostuu itseyden ymmärtäminen, kuka minä olen, mitä ajattelen ja tunnen elämästä, itsestäni. Olemme tällä tavoin subjektiivisesti orientoituneita elämään ja ympäristöömme. Arvioimme ympäristöämme, kerromme ajatuksiamme ja mielipiteitämme, ja tämä toiminta asettaa meidät suhteisiin, se ikään kuin kertoo keitä me olemme.

Kävin huhtikuussa viiden muun suomalaisen kanssa Japanissa opiskelemassa mielen ja kehon hoitamista Shindon avulla. Shindo ® on 2000-luvun hoitomuoto, kehitetty japanilaisen kulttuurin pohjalta ja on ollut Suomessa käytössä viimeiset 20 vuotta. Se on meridiaanivenytyksiä ja kosketushoitoja. Sen perustaja Ms. Kazuko Kuratomi ja pitkäaikainen kehittäjä Mr. Tadao Kawahara ovat ahkerasti vierailleet Suomessa ja vierailevat edelleenkin. Shindossa työskennellään painovoiman lainalaisuuksien ja ki-energian (qi), elämän energian, kanssa. Ihmisyyteen kuuluu haaste ”voittaa” painovoima eli olla painumatta kasaan painovoiman vaikutuksesta esimerkiksi ikääntyessä. Ki- energia edustaa kykyämme sopeutua ja tulla toimeen ympäristön haasteiden kanssa. Ki-energia on yhteenveto kehon psyykkisestä ja fyysisestä voimasta kertoen terveydentilastamme ja se on mitä suurimmassa määrin riippuvainen toiminnastamme ja sellaisenaan se myös leviää lähiympäristöönsä.

Miten ki-energia sitten on suhteessa ihmisten väliseen toimintaan, toimintaan suhteessa muihin? Subjektiivisen tiedon lisäksi tarvitsemme objektiivista tietoa, tietoa siitä, mitä me olemme suhteessa ympäristöömme ja kuinka me toimimme. Toisin sanoen tietoa siitä, mitä minä olen suhteessa toiseen. Objektiivinen puolemme koostuu siitä, mitä toiset havainnoivat paremmin kuin me itse. Toisten palaute auttaa meitä keskittymään olemiseen ja siihen, kuinka me olemme suhteessa ympäristöömme. Tadao Kawaharan hoitomuoto, johon tutustuimme Fukuokan kaupungissa Japanissa, tekee näkyväksi juuri tämän objektiivisen puolemme.

Kun ihminen on sopusoinnussa ympäristönsä kanssa ki-energia virtaa vapaasti, mikään ei ole sen esteenä. Idän ajattelussa korostuukin asioiden välisyys, myös ihmisessä itsessään: jos lähdemme liikkeelle kehollisesta olemisestamme, jos panemme kehomme, kehon energiajärjestelmän tasapainoiseen ja toimivaan tilaan, saamme samalla tunteemme ja toimintamme tasapainoon.

Mitä opiskelu käytännössä sitten oli? Ryhmässä työskentelyä, hoitamista ja sen tutkimista, miten yhtäältä erilaisia me olemme ja toisaalta miten me asettaudumme synkroniaan toisten samankaltaisten ”kehotyypin” omaavien ihmisten kanssa. Mr. Kawahara kutsuu menetelmäänsä ”The simple system of human body” tai Shiki-menetelmänä, joka nimi tulee neljästä ilmansuunnasta, sisältäen väli-ilmansuunnat ja kaikki suunnat yhteensä (Suomessa Shikiä kutsutaan ”kehotyyppihoidoksi”, koska kehotyyppejä on tosiaankin yhtä monta kuin ilmansuuntia). Jokaisella on oma tasapainopisteensä, joka on optimaalinen energian kulutukseen nähden. Kehotyypin mukainen tasapaino tuo vahvuutta ja takaa sen, etteivät erilaiset toiminnot kuluttaisi tai jopa hukkaisi energiaa kohtuuttomasti. Konkreettisesti tasapinoa tuovat mm. kehon asennot, tekemisen rytmi tai vaikkapa tapa tarttua esineisiin.

Koin hoidoilla olevan vaikutuksia sekä kehoon että mieleen: selästä ja hartioista poistui kroonisia jännityksiä, olo tuli selkeäksi ja kevyeksi, minun oli helpompi hyväksyä itseni, esimerkiksi hidas rytmini asioiden tekemisessä. Tunsin olevani tasapainossa, kun pystyin lähestymään asioita sivusta käsin ja kehon kierteiset liikkeet toivat minulle voimaa kehon ääreltä keskustaa kohden. Voimaantumista toi saman kehotyypin tunnistaminen muissa – ja myös toisten ihmisten kehotyyppien erilaiset toiminnat ja siten erilaisen käyttöteorian tunnistaminen. Opettelimme tekemään juuri sellaisia hoitoja, joita kukin tarvitsi itselleen. Mikä parasta, lopultakin vaikuttavin hoito oli se, jonka hoitaja tekee omaa kehoansa kunnioittaen, silloin hoidettava tuntee helpotusta ja vapautuu paineesta.

Vertaamme terveyttä vuoreen: ihmiset kiipeävät vuorelle hankkiakseen terveyttä. Vaarana on sellaisen reitin valitseminen, johon fyysinen suorituskyky ei riitä. Mr. Kawaharan menetelmä opettaa, miten reitti on sopiva ja kunnolle mitoitettu. Hänen ajatuksia lainaten vuorelle kiipeäminen onnistuu joltain parahiten niin, että hän lähestyy vuorta suoraan edestä, joku taas lähestyy sitä suoraan, mutta vuoren takaa. Toiselle taas kiipeäminen onnistuu parhaiten niin, että hän valloittaa vuoren kiertäen sitä myötäpäivään, toiselle taas luontaista on nouseminen vastapäivään kiertäen. Tavoitteen saavuttaminen, kuten vuorelle kiipeäminen, on taito, mutta se ei ole riippuvainen tekemistämme subjektiivisista arvioista vuoren ominaisuuksista, vaan se on pikemminkin toimintaa, jota määrää sisäinen tasapainomme ja suhteemme vuoreen.

Aiheeseen liittyvät ajankohtaiset koulutukset:
– Integratiivisen työnohjauksen koulutus
– YhteisöAkatemian työnohjauksen koulutukset

Marja Kaskisaari

© Marja Kaskisaari, Suomen Yhteisöakatemia Oy. Kaikki oikeudet blogissa kirjoitettuun materiaalin ovat kirjoittajalla ja Suomen Yhteisöakatemia Oy:llä.

Blogin materiaalia voidaan käyttää muissa sähköisissä ja painetuissa julkaisuissa, edellyttäen, että niissä mainitaan ”Copyright © Marja Kaskisaari, Suomen Yhteisöakatemia Oy 2017” sekä lisätään linkki www.sya.fi