Alppilan yläasteen oppilas, poika, käyttäytyy häiritsevästi. Miesopettaja käskee häntä rauhoittumaan. Oppilas ei tottele. Huutaa ja solvaa opettajaa, kiroileekin. Toinen opettaja, nainen, on ensimmäisen rinnalla ja yrittää myös rauhoittaa oppilasta. Tuloksetta. Miesopettaja ottaa poikaa hihasta ja alkaa taluttaa kohti ovea. Poika pistää hanttiin. Toinen oppilas ottaa tilanteesta videon kännykällään. Miesopettaja on saanut pojan ovelle, mutta tämä tarraa pihtipieliin, panee hantiin kaikin voimin. Miesopettaja on voimakkaampi ja onnistuu työntämään pojan ulos ovesta. Vammoja ei synny, ainakaan fyysisiä.

Väliaikainen rehtori tekee miesopettajan käyttäytymisestä tutkintapyynnön poliisille. Opetusviraston johto sanoo opettajan irti virastaan.

Televisio välittää uutisen tapahtumasta ja lehdistö seuraa perässä. Uutista syvennetään ajankohtaislähetyksissä. Asiantuntijoina ja kommentaattoreina on entisiä ja nykyisiä oppilaita, yksi entinen häirikkökin, emeritus professori, opetusministeri. Erotettu miesopettaja ja opetusviraston edustaja. Irtisanonut rehtori ei ole. Konfliktin toinen osapuoli, oppilas, ei myöskään ole paikalla.

Yleinen mielipide on erotetun miesopettajan tukena. Opetusministeri, entiset rehtorit TV –keskustelussa ja enemmistö lehtien sekä netin mielipidekirjoittajista pitää miesopettajan saamaa rangaistusta liian ankarana ja asian käsittelytapaa vääränä.

Mutta mihin on unohtunut se uhmakas poikaoppilas? Hänen käyttäytymistään on yrittänyt kuvata erotettu miesopettaja TV:n A-stream –ohjelmassa 12.4. Muut mukana olleet opetusministeri, opetusviraston edustaja eivätkä juontajat kommentoineet miesopettajan kuvaamaa oppilaan käyttäytymistä muuten kuin pohtimalla oliko tilanne uhkaava.

Kenelle tilanne oli tai ei ollut uhkaava? Uhkan kokeminen on subjektiivista. Kuka määrittelee, milloin uhka on riittävä oikeuttaakseen fyysisen voiman käyttöön? Osapuolena ollut erotettu miesopettaja, hänen naispuolinen kollegansa, häiritsevästi käyttäytynyt oppilas, hänen kaverinsa vai irtisanoja, opetusviraston johto, joka ei ollut tapahtumapaikalla?

Kun tilanne ajautuu kuvatulla tavalla fyysisen voimankäytön asteelle, sitä on saattanut edeltää  useita tähän ikävään lopputulokseen johtaneita laiminlyöntejä ja ongelmia:

  1.  Rehtorin ja opettajien yhteistyössä. Rehtorin puolueettomuuden ja opettajien tukemisen arjen kasvatustilanteissa on toimittava.
  2. Opettajien keskinäisessä yhteistyössä ja yhteisten käytännön kasvatuslinjojen luomisessa. Opettajilla on oltava yhtenäinen ja johdonmukainen kasvatuskäytäntö suhteessa oppilaisiin. Jos sitä ei ole sovittu tai siitä ei pidetä kiinni, opettaja jää yksin vaikeissa kasvatuksellisissa tilanteissa. Ne kollegat, jotka luistelevat ja joustavat, saavat sopimuksista kiinni pitävät näyttämään nipottajilta.
  3. Opettajien yhteistyössä oppilasyhteisön kanssa. Oppilaiden vertaisryhmällä on ratkaiseva vaikutus yksityisen oppilaan käyttäytymiseen. Opettajan ja viimekädessä koko opettajayhteisön haasteena on kääntää oppilasyhteisön kasvattava potentiaali vaikuttamaan koulun hyväksyttyjen arvojen ja normien mukaiseksi. Tämä edellyttää opettajilta tiivistä ja avointa yhteistyötä oppilasyhteisön, ei vain yksittäisten oppilaiden, kanssa keskinäisen luottamuksen rakentamiseksi.
  4. Vanhempien ja opettajien yhteistyössä.  Ongelmattomien ja menestyvien oppilaiden vanhempien kanssa yhteistyö yleensä toimii, mutta ongelmallisten oppilaiden vanhempien kanssa haasteet ovat suuret aina vanhempien tavoittamisesta ja henkilökohtaisen tapaamisen järjestämisestä alkaen.
  5. Vanhempien keskinäisessä yhteistyössä. Samoin kuin oppilaiden käyttäytymiseen ja asenteisiin vaikuttavat toiset oppilaat ja vertaisryhmä, samoin toimivat myös aikuisten yhteisöt. Vanhempien ryhmän kehittäminen keskinäisen tuen ja avun antajaksi lasten koulunkäynnin ongelmissa on hidas, voimia ja taitoa vaativa prosessi. Onnistuessaan siitä voisi muodostua tärkein vanhempia kannatteleva sosiaalinen tukiverkko.
  6. Konflikti- ja kriisitilanteiden käsittelyssä. Konfliktin ratkaisun perusasioiden läpikäyminen opettajien yhteisissä tilaisuuksissa ja yhteistyössä koulutoimen johdon kanssa antaa valmiudet toimia välittömissä tilanteissa. Tilanteiden läpikäyminen niiden jälkeen opettajayhteisössä rehtorin tai ulkopuolisen asiantuntijan avittamana, jolloin fokus ei ole virheistä rankaisemisessa vaan niistä oppimisessa.

Konfliktitilanteissa tärkein lähtökohta on tosiasioiden perusteellinen kartoitus osapuolia ja muita paikalla olleita kuulemalla. Tosiasiat ovat konkreettisia, testattavissa olevia, esimerkiksi mitä kukin sanoi niin yksityiskohtaisesti kerrottuna kuin mahdollista, mitä hän teki tai jätti tekemättä ja miten se vaikutti toisiin.

Lopputuloksena pitäisi osoittaa jokaisen käyttäytymisen vaikutukset tilanteen kehittymiseen, niin myönteiset kuin ei-toivotut vaikutuksetkin sekä sopia, miten tästä jatketaan.

Alppilan yläasteen draamassa ei ole näytelty viimeistä näytelmää. Onko se tuomioistuimen päätös, oikeuden ratkaisu? Se saattaa selkiyttää opettajan oikeuksia ja oppilaan velvollisuuksia konfliktitilanteissa, mutta konfliktiin johtaneet syyt jäävät vaille vastausta.

Kari Murto

© Kari Murto, Suomen Yhteisöakatemia Oy. Kaikki oikeudet blogissa kirjoitettuun materiaalin ovat kirjoittajalla ja Suomen Yhteisöakatemia Oy:llä.

Blogin materiaalia voidaan käyttää muissa sähköisissä ja painetuissa julkaisuissa, edellyttäen, että niissä mainitaan ”Copyright © Kari Murto, Suomen Yhteisöakatemia Oy 2013” sekä lisättynä linkki www.sya.fi