Kävin Defusing–asioissa Helsingin pelastuslaitoksessa Herttoniemen asemalla jututtamassa asemamestari Ilpo Lehtosta. Hän on ollut merkittävänä moottorina kehittämässä välitöntä purkamista eli defusing toimintaa Helsingin pelastuslaitoksessa.

Taustaa

Pelastuksen, ensihoidon, poliisin ja muutamien muidenkin ammattialojen työntekijät kiirehtivät apuun, kun jotain pahaa on tapahtunut. Siinä joutuu kohtaamaan monenlaista. Tällä hetkellä hyväksytään laajasti se ajatus, että noiden työtehtävien joukossa on myös sellaisia, jotka ovat ammattilaisellekin psyykkisesti kuormittavia tai saattavat muodostua joskus jopa traumaattisiksi.

1990-luvulla alkoi Suomeenkin rantautua kriisiavun muoto, joka oli suunnattu erilaisissa hälytystehtävissä toimiville välittömän psyykkisen kuormituksen purkamiseksi. Amerikkalaiset Jeffrey T. Mitchell ja George S. Everly Jr. kehittivät laajan tukimuotojen kokonaisuuden hälytystehtävissä toimiville, jota he kutsuivat ’Kriittisten tapahtumien stressin hallinnaksi’ eli Critical Incident Stress Management (CISM). Siinä yhtenä elementtinä on myös ’Välitön purku’ eli Defusing.

Välittömässä purkamisessa rankassa työtehtävässä ollut työryhmä kokoontuu muutaman tunnin kuluessa tapahtumasta koulutetun ohjaajan johdolla purkamaan tapahtumaa ja sen aiheuttamia kokemuksia. Tavoitteena on saada puretuksi koettu kuormitus niin, ettei se aiheuta pitemmälle ulottuvaa vahinkoa. Sana defusing merkitseekin vaarattomaksi tekemistä, esim. miinan tai muun räjähteen purkamista vaarattomaksi. Tapaamisen yhteydessä on myös tarkoituksena todeta, riittääkö tämä tapaaminen vai tarvitaanko jatkoapua joko porukalla tai yksilöllisesti.

Kun aloin 1990-luvulla kouluttaa defusing ohjaajia eli vetäjiä, huomasin, että Helsingin pelastuslaitokselta osallistuttiin ahkerasti koulutuksiin. Aktiivisena puuhamiehenä heiltä toimi nykyään Herttoniemen pelastusasemalla työskentelevä asemamestari Ilpo Lehtonen. Noista alkuajoista on kohta kulunut kaksikymmentä vuotta. Kun tiedän, että Ilpo on edelleen näissä asioissa aktiivinen, halusin tavata hänet kuullakseni hänen kokemuksiaan ja näkemyksiään defusing toiminnasta Helsingissä.

Helsingin pelastuslaitoksen tarinaa

Kun systeemiä lähdetään rakentamaan, Ilpon kokemuksen mukaan tarvitaan ns. runkoporukka, joka on itse kouluttautunut asiaan. Tuo ryhmä tekee asiaa tutuksi omassa työympäristössään ja luo painetta johtoon tuomalla asian tarvetta esille. Runkoporukka ryhtyy myös toimeen järjestämällä defusing istuntoja. Näin aletaan saada asiasta käytännön kokemusta. Ilpo toteaa, että osallistujien oma purkukokemus sekä henkilöstölle järjestetyt info tilaisuudet ovat tärkeitä viemään asiaa eteenpäin. Oma kokemus tuo selvimmin esiin sen, mistä defusingissa on kyse. Näin on saatu alkutuntumaa: Alkaa olla tietoa, taitoa ja kokemusta. Tähänastista voidaan pitää sisäänajona.

Kun systeemiä halutaan luonnolliseksi osaksi työtä koko organisaatioon, katseet kääntyvät johtoon. Johdon tuki on oleellinen koska johto päättää toimintaedellytyksistä.

Täytyy luoda menettely, jonka mukaan saadaan muutamassa tunnissa koulutetut ohjaajat purkamista tarvitsevan ryhmän luokse. Tarvitaan selkeät ohjeet, pelisäännöt ja sopimukset, jotta ohjaajat todella ovat paikalla, kun heitä tarvitaan. On ratkaistava mm. korvaavan henkilökunnan käyttö, kun työryhmä vetäytyy purkupalaveriin. Myös korvauksista on oltava sopimukset mm. ajatellen ohjaajia, jotka tulevat vapailta vetämään istuntoa. On myös nähty tärkeäksi se, että jokainen työtehtävässä mukana ollut osallistuu purkutapaamiseen, puhuminen on luonnollisesti vapaaehtoista. Purkutapaamiset määritellään työajaksi jne.

Asiaa ei myöskään saa kangistaa byrokratialla. Kun kentältä tulee purkupyyntö, sen pitää laukaista systeemi käyntiin. Organisaatiossa on mietitty, millä perusteilla purkukokous järjestetään. On mietitty, minkälaiset työtehtävät suurella todennäköisyydellä ovat tavallista rankempia. Se on yksi peruste istua alas purkamaan koettua. Toisaalta lähiesimiehillä on usein näköala työtehtävään ja siihen, kuinka rankaksi se on tekijöille muodostunut. Tällöin esimies voi käynnistää purkutoimet. Luonnollisesti myös itse työtehtävää suorittavat voivat pyytää purkupalaveria. Tämä näyttää muodostuvan yleiseksi tavaksi silloin, kun systeemi jo tullut tutuksi. Ilpo sanoo, että nyt jopa pyydetään jo keikan aikana, että purkupalaveri on tarpeen.

Tällä hetkellä meillä tämä systeemi on melko hyvin sisäistetty. Se näkyy mm. siinä, että halukkaita ohjaajiksi ja vastuuhenkilöiksi on. Meillä defusing-asia on myös mukana esimieskoulutuksessa, toteaa Ilpo.

Keskustelussa tulee ilmi myös Pelastusalan henkisen työsuojelun toimikunta, joka on Suomen palopäällystöliittoon (SPPL) kuuluva asiantuntijaelin. Se on myös ottanut defusing asian tehtäväpiiriinsä. Tarkoituksena on kartoittaa koko maa ja saada koko laitostasolle vastuullinen toimielin. Tavoitteena ovat myös valtakunnallisesti yhtenäiset toimintatavat ja organisaatio. Näyttäisi siis siltä, että pelastusalalla henkinen työsuojelu ulotetaan aktiivisesti myös psyykkisesti kuormittavien työtehtävin piiriin. Hyvä niin.

Aiheeseen liittyvät ajankohtaiset koulutukset:
– Defusing-ohjaajakoulutus
– YhteisöAkatemian kriisikoulutukset

Jukka Jylhä, Suomen Yhteisöakatemia Oy

© Jukka Jylhä,Suomen Yhteisöakatemia Oy. Kaikki oikeudet blogissa kirjoitettuun materiaalin ovat kirjoittajalla ja Suomen Yhteisöakatemia Oy:llä.

Blogin materiaalia voidaan käyttää muissa sähköisissä ja painetuissa julkaisuissa, edellyttäen, että niissä mainitaan ”Copyright © Jukka Jylhä, Suomen Yhteisöakatemia Oy 2016” sekä lisätään linkki www.sya.fi