Media välittää meille päivittäin tietoja onnettomuuksista, väkivallasta ja luonnon mullistuksista, joissa kuolee ja haavoittuu yksittäisiä ihmisiä, perheitä ja erikokoisia väkijoukkoja. On arjen pienimuotoisia tapahtumia, kuten yksittäinen liikennekuolema tai kuolema oman käden kautta. Uutisotsikossa voimme lukea esimerkiksi: neljä kuollutta ja toista kymmentä loukkaantunutta. Ehkä pahimmilta tuntuvat ne tapaukset, joissa ihminen hyökkää toisen kimppuun ja riistää hengen väkivaltaisesti. Valitettavan usein vastaamme tulee myös tietoja tapauksista, joissa yllättävät iskut tappavat lukuisia ihmisiä.

Jokainen äkillinen kuolema tai vakava loukkaantuminen järkyttää lähipiiriä. On tavallista, että meidän lähipiiriimme kuuluu kymmenisen ihmistä, monesti enemmänkin. Heille tapahtuma on voinut muodostua psyykkisesti traumaattiseksi. Turvallinen elämän hallinnan kokemus on vaihtunut hetkessä kauhuksi, ahdistukseksi, peloksi ja kaaokseksi. Arjen elämä ja toiminta saattaa lamaantua tai olla raastavan voimakkaiden tunteiden heittelemää.

Yli kahdenkymmenen vuoden aikana myös Suomessa on kehitetty ja järjestetty ensiapua edellä kuvattuihin tilanteisiin joutuneille. Yhtenä yläkäsitteenä on psykososiaalinen tuki ja palvelut. Arkisesti puhutaan myös kriisiavusta. Esimerkiksi onnettomuusuutisen lopussa saattaa lukea: Uhreille ja läheisille on järjestetty kriisiapua.

Kyse on auttamiskokonaisuudesta, jossa on omat auttamismuotonsa heti tuoreeltaan tapahtuman jälkeen. Auttajat menevät autettavien luokse auttamaan ja tukemaan heitä kaikessa (yleensä hyvin konkreettisessa) siinä kaaoksessa, minkä keskelle ihmiset ovat yhtäkkiä joutuneet.

Joissakin tapauksissa voi olla myös paikallaan läheisten kesken käytävä välitön purkupalaveri, jossa auttajat ohjaavat osallisia alustavasti sanoittamaan tapahtumaa ja sen käynnistämiä kokemuksia.

On kuitenkin tavallista, että läheisen yllättävän kuoleman seurauksena käynnistyy psyykkinen sokkitila, jolloin mieli lukkiutuu eikä henkilö usein edes usko tapahtumaa todeksi. Tällöin on ennenaikaista yrittää purkaa sanoittamalla tunteita, jotka ovat ”lukon takana”. Tilaa kutsutaan myös dissosiatiiviseksi tilaksi, kun henkilö ei kykene (vielä) yhdistämään rankan tapahtuman kokemusta osaksi oman elämäntarinansa kokonaisuutta, vaan tapahtumasta tullut informaatio tallentuu erillisenä ”pakettina” ns. implisiittiseen muistiin, jota voisi kuvata tietoisuuden ulkopuolella olevaksi traumamuistiksi.

Psyykkisen sokkitilan tärkeänä tehtävänä on suojata meitä ylivoimaisen rankalta altistumiselta järkyttävään tapahtumaan. Se antaa meille lisäaikaa valmistautua kohtaamaan tapahtunut järkyttävä asia. On kyse omien voimavarojen liikkeelle saamisesta sekä turvan saamisesta yhdessä läheisten kanssa. Kun tässä on edetty riittävästi, tapahtuu siirtymä shokista sen tajuamiseen, mitä oikeasti on tapahtunut ja mitä se (usein menetys) merkitsee omalle ja läheisten elämälle. Voimakkaat tunnereaktiot käynnistyvät.

Tuota vaihetta kutsutaan myös reaktiovaiheeksi. Kriisin auttamiskokonaisuudessa tässä vaiheessa tarjotaan äkillisen kriisin kohdanneille psykologista jälkipuintia eli debriefing tapaamista. Tapahtumasta on tällöin kulunut muutama vuorokausi.

Meillä on maan kattava koulutettujen kriisityöntekijöiden verkosto, mikä mahdollistaa sen, että myös tämän vaiheen apu on saatavilla. Läheisten ryhmä käy läpi tapahtumaa sekä sen aiheuttamia ajatuksia, tunteita ja kaikkea, mitä tapahtuma kussakin on herättänyt sen mukaan kuin itse kukin jaksaa. Läheiset saavat tukea toisiltaan ja valmistautuvat ohjaajien tuella myös katsomaan vähän matkaa eteenpäin selviytymispolkua.

Tapaamisen yhteydessä arvioidaan myös sitä, millaista apua itse kukin lähipäivinä ja viikkoina tarvitsee. Läheisten oman verkoston tuki on merkittävä. Samoin usein tarvitaan ammattiapua tueksi. Tämäkin avun muoto on vielä ensiapua, joten on tärkeätä järjestää avulle jatkuvuutta tarpeen mukaan niin yhteisöllisesti kuin yksilöllisestikin.

Tässä vaiheessa debriefing tapaamisen ohjaajien tehtävä on merkittävä. Yhtäältä he ohjaavat ja tukevat järkytyksen turvallista kohtaamista ja käsittelyä. Toisaalta he auttavat osallistujia alkuun selviytymispolulla.

Edellä on kuvattu lyhyesti äkillisen järkyttävän tapahtuman aiheuttamaa tilannetta niiden näkökulmasta, joita tapahtuma on voimakkaimmin koskettanut. Tässä kohti on syytä muistaa myös niitä ammattilaisia, jotka hätäkeskus hälyttää apuun saatuaan tiedon tapahtumasta. Poliisi, pelastus ja sairaankuljetuksen väki ovat esimerkkejä niistä, jotka kaikella kiireellä menevät pahan tapahtuman keskipisteeseen pelastamaan ja turvaamaan.

Perinteisesti on ajateltu, että ”he vain tekevät työtään ja eihän siinä mitään.” Tutkimus ja kokemus ovat osoittaneet, että osa hälytyksistä on psyykkisesti kuormittavia ja ne voivat muodostua traumaattisiksi myös ammattilaisille. Toistuessaan tällaiset kokemukset kasvattavat kuormitusta ja ollaan tekemisissä työterveysuhan kanssa.

Tällä hetkellä näiden ammattilaisten organisaatioissa lisääntyy psyykkisesti erityisen rankkojen työtehtävien jälkeinen välitön kuormituksen purkaminen. Hälytyksessä mukana ollut esimerkiksi poliisin tai pelastuslaitoksen porukka kokoontuu saman työvuoren aikana ohjaajan tuella käymään läpi tapahtumaa ja sitä, mikä siinä oli erityisen rankkaa. Ajatuksena on, että kukin pystyisi hyvin palautuneena aloittamaan seuraavan työvuoron ilman eilisen ”kuormaa niskassaan.” Monessa tapauksessa tällainen yksittäinen ”huolto-operaatio” riittää, mutta samalla pidetään huoli siitä, että jatkoapu aktivoituu tarpeen mukaan. Tällainen välitön purkaminen eli defusing työskentely hoidetaan oman väen avulla. Omasta organisaatiosta koulutetaan ohjaajat, joille ammatin ja työn kulttuuri ja tavat ovat tuttuja. On myös huomattu, että samalla välittömän purkamisen menettely täytyy niveltää luontevaksi osaksi arkista työtä.

Olen kirjoittanut tämän jutun tehdäkseni näitä asioita tutuiksi ja siksi, että huomattaisiin kouluttaa riittävästi ohjaajia, jotka ovat käytettävissä, kun hätä on suurin.

Aiheeseen liittyvät ajankohtaiset koulutukset:
– Defusing-ohjaajakoulutus
– Debriefing-ohjaajakoulutus
– YhteisöAkatemian kriisikoulutukset

Jukka Jylhä

© Jukka Jylhä, Suomen Yhteisöakatemia Oy. Kaikki oikeudet blogissa kirjoitettuun materiaalin ovat kirjoittajalla ja Suomen Yhteisöakatemia Oy:llä.

Blogin materiaalia voidaan käyttää muissa sähköisissä ja painetuissa julkaisuissa, edellyttäen, että niissä mainitaan ”Copyright © Jukka Jylhä, Suomen Yhteisöakatemia Oy 2015” sekä lisätään linkki www.sya.fi