Me olemme nyt Euroopan sairas mies, jos valtiovarainministeri A. Stubbia on uskominen. Sairaalle halutaan syöttää kahta peruslääkettä:

  1. Kustannukset alas
  2. Vienti nousuun

1. Kustannukset alas

Kustannusten alentaminen on tärkeätä velkaantumisen hillitsemiseksi.

Hallituksen esitykset kustannusten alentamisesta on nostanut ison riidan. Riidassa on kaksi pääjuonnetta: 1) Ihmiset ja eri työntekijäryhmät kokevat, että osallistuminen säästötalkoihin ei jakaudu oikeudenmukaisesti. 2) Menettelytapa pakkolakeineen repii työelämän sopimusjärjestelmän palasiksi kylväen yhteiskuntaan sellaista jännitettä, joka tuntuu pelottavalta.

Lisäksi minulla on huoli siitä, että työelämän jännitteet ja riidat tulevat syömään säästötavoitteita. Asiantuntija arvioi, että perjantain (18.9.2015) mielenilmaus maksaa 100 – 500 miljoonaa euroa laskutavasta riippuen – vain yksi päivä! On tärkeätä selvittää päätöksenteon pohjaksi se, mitä vaikutuksia päätöksellä tulee olemaan. Se tarkoittaa sitä, että on luotettavasti ja uskottavasti esitettävä sekä kustannukset, haitat että hyödyt (rahalliset ja muut), jotka tulevat olemaan seurauksena, jos tietty päätös tehdään. Kansanedustaja Erkki Tuomioja esitti 15.9.2015 aamutelevisiossa näkemyksenään, että mitä suurempaa ja merkittävämpää yhteiskunnallista päätöstä Suomessa ollaan tekemässä, sitä höttöisempi on edellä tarkoitettu selvitys päätöksen vaikutuksista.

Kustannusten painamisessa alas on myös kyse siitä, millaisia kustannuksia ja hyötyjä eri ryhmille päätöksistä aiheutuu. Nyt hallituksen esityksiä ei siis koeta oikeudenmukaisiksi eikä tasapuolisiksi.

Hallitus on myös peräänkuuluttanut tuottavuuden nostamista loikkaamalla. Hallitus toivoi alkupäivinään luottamuksen ja yhteen hiileen puhaltamisen henkeä työelämään ja laajemminkin yhteiskuntaan. Tällä hetkellä tällaiset barometrit sojottavat alaspäin, valitettavasti.

2. Vienti nousuun

Toinen peruslääke on vienti nousuun! Tämäkin ajatus on perusteltu osa niin sanotussa isossa kuvassa. Tässä kirjoituksessa en paneudu ottamaan kantaa siihen, pidänkö markkinataloutta hyvänä perusoppina ihmisen onnellisuudelle ja maailman toimivuudelle.

Jotta vienti vetäisi, perusvastuu on vientiin tähtäävällä yrityksellä. Julkisen vallan roolina on edellytysten kehittäminen niin, että yrityksen vientiponnistukset saavat tukea.

Voimme lyhyesti ihmetellä tätä vientijuttua. Ensiksi, onko yrityksellä sellaisia tuotteita tai palveluja, jotka kiinnostavat ulkomaista ostajaa. Ostaja arvioi tuotteen sekä palvelun laatua ja hintaa. Olen ymmärtänyt, että Suomen rooli vientimarkkinoilla keskittyy voimakkaammin laatuun kuin hintaan. Suomessa ei esimerkiksi kannata valmistaa valtavia määriä huonolaatuisia t-paitoja vientitarkoituksella. Näyttä siltä, että meidän kannattaa siis keskittyä laatuun. Tarvitaan siis nerokkaita tuotteita ja palveluita, jotka vastaavat erinomaisella osuvuudella ostajakandidaatin tarpeisiin.

Katsotaan pelkistetysti yrityksen koko prosessia:

  • Vientiin tarkoitetun tuotteen ja palvelun kehittäminen on yksi ydinasioita. Se vaatii sekä taloudellisia resursseja että tietotaitoresursseja. Asiantuntijat sanovat, että rahoitus ei ole ongelma, kun hanke on uskottava. Meillä Suomessa on suhteellisen hyvä maine tutkimus- ja kehitystyössä. Meillä on vahva insinöörikunta. – Vielä yksi lisähavainto tähän human resource näkökulmaan. Nokian nousussa ja tuhossa oli monien mielestä mukana seuraava tekijä: Alussa oli into ja palo. Se oli sekä henkilökohtaista että yhteisöllistä. Kehityskaaren loppuvaiheessa into ja palo olivat kadonneet. En tässä ryhdy miettimään, miksi näin kävi enkä sitä, miten intoa ja paloa voi saada säilymään. – Voidaan kai olettaa, että aidossa tuotteen ja palvelun kehittämisessä into ja palo ovat tärkeä osa tietotaidon ohella.
  • Valmiin tuotteen valmistaminen ja palvelun järjestäminen on yksi kokonaisuuden vaihe. Siihen liittyy ainakin osaaminen, kustannukset ja toiminnan organisointi. Olemme tässäkin suhteellisen hyviä. Yritykset ovat tosin Suomessa fokusoineet korostetusti kustannusten leikkaamiseen (Yt-neuvottelut ja väen vähentäminen).
  • Tuotteen ja palvelun myynti ja markkinointi vientimaahan. Kärjistetysti voisi väittää, että vienti nousuun nykyään edellyttää onnistumista ratkaista seuraava kaava.

Rahoitus x tuote- ja palvelukehitys x tuotanto x myynti ja markkinointi = menestys

Tuossa kaavassa on kertolaskun rakenne. Mehän tiedämme, että tulos on nolla, jos yksi kaavan tekijöistä saa arvon nolla. Tällä hetkellä tekee mieli väittää, että edellä olevassa kaavassa meillä Suomessa heikko lenkki on myynti ja markkinointi. Tietysti pitää olla myös houkutteleva tuote / palvelu, jota ollaan myymässä. Asiantuntijat sanovat, että kiinni pääsy (etabloituminen) johonkin vientimaan markkinaan tosi hyvälläkin tuotteella vaatii jopa kymmenen vuoden aktiivisen (= myös into ja palo) myynti- ja markkinointiponnistuksen. Se sisältää mm. asiakkaan maailman ja kulttuurin tuntemuksen ja verkostoitumisen siihen.

Panostavatko yrityksemme myyntiin ja markkinointiin? Vielä muistutus: tarvitaan houkuttavaa myytävää, jotta olisi, mitä myydä.

Meillä yritykset keskittyvät tuotannon riisumiseen (Yt). Siis: Ei ole houkuttelevaa myytävää tai sitä ei myydä ja markkinoida. Yritykset (hyviä poikkeuksia lukuun ottamatta) tekevät huonoa tulosta, jota kaunistellaan sopeutustoiminnalla (kustannuksia leikkaamalla, väkeä vähentämällä).

Olen ymmärtänyt, että yrityksen ensisijainen tehtävä on pitää omistajat tyytyväisinä (jakaa tuottoa sijoitetulle pääomalle). Mitä meidän yrityksemme tekevät? On varsin yleistä, että osakkeenomistajille jaetaan tuntuvia osinkoja, vaikka tulos ei ole kummoinen. Samalla palkitaan myös toimivaa johtoa. Johdon ja omistajien välillä vallitsee tyytyväisyys. Onko mahdollista ajatella, että omistajat tyytyisivät vaatimattomampiin osinkoihin, jos sillä tavoin voitaisiin investoida tuntuvasti tuote- ja palvelukehitykseen sekä myyntiin ja markkinointiin?

Vienti nousuun edellyttää koko edellä olevan kaavan hyvää hoitamista. Näyttäisi siltä, että fokuksen pitää olla nyt tuote- ja palvelukehityksessä sekä myynnissä ja markkinoinnissa eikä tuotannon purkamisessa. Toinen asia on se, pitääkö kansan maksaa nuo retuperällä olevat osat vai kuuluuko se yrityksen perustehtävään?

Jukka Jylhä

© Jukka Jylhä,Suomen Yhteisöakatemia Oy. Kaikki oikeudet blogissa kirjoitettuun materiaalin ovat kirjoittajalla ja Suomen Yhteisöakatemia Oy:llä.

Blogin materiaalia voidaan käyttää muissa sähköisissä ja painetuissa julkaisuissa, edellyttäen, että niissä mainitaan ”Copyright © Jukka Jylhä, Suomen Yhteisöakatemia Oy 2015” sekä lisätään linkki www.sya.fi