Identiteeteistä keskustellaan nyt paljon. Puhutaan identiteettipolitiikasta, vastakkaisasettelusta, ihmisten jakautumisesta, siitä miten toisia ymmärretään tahallaan väärin. Etenkin USA:n presidentti-instituutio on ruokkinut tehokkaasti viime aikoina tätä keskustelua. Mutta on meillä omastakin takaa aineksia identiteettipolitiikan kärjistymiseen.

Luin Toni Viljanmaan Ylen kolumnia (5.1.2021). Se herätti monia ajatuksia. Etenkin elokuussa 95-vuotiaana kuolleen sosiologi ja akateemikko Erik Allardtin 1960-luvulla luettelemat Suomen perusvastakohtaisuudet: maalaisuus ja kaupunkilaisuus, suomenkielisyys ja ruotsinkielisyys, kommunistit ja muut sekä vasemmisto ja oikeisto taloudellista jakoa seuraillen. Nämä perusvastakohtaisuudet on helppo nähdä ja tunnistaa, tänäkin päivänä. Allardtin mukaan rakentavien puheenvuorojen vaatijat estävät usein ristiriidan tunnustamisen.

Itse olen pohtinut identiteettiä etenkin maaseutu – kaupunki akselilla. Minulla on ilo asua ja työskennellä sekä maalla että kaupungissa. Olen syntynyt pikkukaupungissa mutta asunut lähes koko ikäni maaseudulla. Työtä olen tehnyt sekä pienissä maaseutukunnissa että kaupungeissa, kohta jo 10 vuotta myös Helsingissä. Koti on edelleen maalla mutta minulla on asunto myös Suomen suurimmassa kaupungissa. Vertailukohtaa siis on. Mahdollisuuksia jopa vastakkainasettelulle. Minusta ihmisellä voi olla samanaikaisesti sekä maaseudun asukkaan että kaupunkilaisen identiteetti. Tämä kehitys on korostunut etenkin korona-aikana.

Jani Halmeen mielestä identiteetti on mielikuvitusta. Hän sekoittaakin iloisesti kolumnissaan (Yle 4.6.2020) identiteetit ja roolit. Halmeen mukaan voi myös ottaa itselleen sopivan identiteetin tai pikemminkin roolin. Esimerkiksi ettei ole kätevä käsistään, jolloin voi välttyä pieniltä sisustushommilta. Myös huono liikkuja tai ruuanlaittaja ovat yleisiä luonnehdintoja. Odotuksia näiden asioiden suhteen ei tarvitse asettaa kovin korkealle.

Identiteettiin liittyy mielestäni sekä tarve määritellä itseä ja/tai toisia yksilöitä mutta myös sosiaalisuus, halu kuulua johonkin ryhmään. Lopulta melko harva meistä tunnistaa ja tunnustaa ainakaan yhtä selkeää identiteettiä. Olemme enemmänkin elämämme ihmisistä, asioista ja tapahtumista koottu kokonaisuus, joka on tällä hetkellä tämä ja vaikkapa vuoden päästä jo hieman erilainen. Kokoamme ajatteluamme, periaatteitamme ja meille tärkeitä asioita pala palalta, osasta paloja luovumme ja osan säilytämme pitkään, jopa loppuelämämme.

Jos nyt johonkin haluaisin identifioitua, voisin ajatuksineni olla nuoren visionääri Perttu Pölösen ehdottamista tulevaisuuden identiteeteistä komponeeraaja tai yhteyttäjä; yhdistelen erilaisia palasia ja komponentteja isoa kuvaa varten.

Aiheeseen liittyvät ajankohtaiset koulutukset:
– Avaimet yhteisölliseen johtamiseen
– YhteisöAkatemian johtamisen koulutukset

Anne Ylönen
© Anne Ylönen, Suomen Yhteisöakatemia Oy. Kaikki oikeudet blogissa kirjoitettuun materiaalin ovat kirjoittajalla ja Suomen Yhteisöakatemia Oy:llä.

Blogin materiaalia voidaan käyttää muissa sähköisissä ja painetuissa julkaisuissa, edellyttäen, että niissä mainitaan ”Copyright © Anne Ylönen, Suomen Yhteisöakatemia Oy 2021” sekä lisätään linkki www.sya.fi