Monien organisaation perustehtäviin kuuluu tehdä työtään tilanteissa, joissa ihmisille on tapahtunut jotain hyvin järkyttävää. Tällöin on kyse useimmiten äkillisestä kuolemantapauksesta, vakavasta loukkaantumisesta, väkivallasta tai sen vakavasta uhasta. Toisinaan vaara ja uhka kohdistuvat myös noissa tilanteissa työtään tekeviin auttajiin. Tyypillisiä tällaisia tehtäväaloja ovat hälytystyyppiset alat, kuten poliisi, pelastustoimi, hätäkeskukset, ensihoito, päivystykset ja muu akuutti sairaanhoito sekä monet perusturvatoimeen kuuluvat tehtäväalat tavallisimmat mainitakseni. Lisäksi on paljon organisaatioita, joiden elämässä tämän tyyppisiä tapahtumia tulee vastaan aika ajoin.

Vielä 1900-luvun loppupuolella oli yleisenä ajatus, jonka mukaan esimerkiksi poliisin ja pelastustoimen työntekijöiden kuuluu kestää mitä hyvänsä työssä vastaan tulee. Siitähän se palkka maksetaan. Toisaalta kaikki näissä tehtävissä työskentelevät tuntevat rankimmissa paikoissa nahoissaan pahaa oloa ja häiritseviä tunteita. Oli tavallista kokea ammatillista huonommuutta, jos rankat tilanteet menivät ihon alle ja tekivät kipeää. Oli tavallista, että itse kukin yritti omin keinoin ja myös porukalla päästä irti pahoista oloista. Kukin yritti selviytyä parhaansa mukaan.

Onneksi nykyään yhä useammin tällaisissa tehtävissä työskentelevissä organisaatioissa on havahduttu siihen, että organisaation tehtäviin kuuluu myös huoltaa väkeään, joka työssään altistuu vahvasti traumatisoiviin tilanteisiin. Meille on ollut helpompaa ymmärtää, että koneita ja laitteita pitää huoltaa, jotta ne pysyisivät kunnossa. Olemme myös ymmärtäneet, että joissakin tehtävissä fyysisestä kunnosta on pidettävä hyvää huolta. On kyse huollosta. Esimerkkinä pelastuslaitoksen väki.

Suuressa kuvassa tiedämme, että niin sairauspoissaolojen kuin työkyvyttömyyseläkkeiden perusteena ovat usein psyykkiset syyt.

Eniten sairauspoissaoloja aiheuttivat:
1. Mielenterveysongelmat
2. Selkävaivat
3. Muut tuki- ja liikuntaelinvaivat
4. Flunssa ja muut hengitystieinfektiot
5. Olkapäävaivat

Pisimpiä sairauspoissaoloja aiheuttivat:
1. Polviongelmat
2. Mielenterveysongelmat
3. Sydän- ja verisuonisairaudet
4. Olkapäävaivat
5. Muut tuki- ja liikuntaelinvaivat.

(Lähde: Terveystalo: Näin suomi sairasti 2016 – mielenterveysongelmat ja selkävaivat yleisimmät sairausloman syyt.)

Vuonna 2017 työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneillä yleisin syy oli tuki- ja liikuntaelinten sairaudet (34 prosenttia). Toiseksi yleisin sairauspääryhmä oli mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt (29 prosenttia), jonka osuus on hivenen lisääntynyt parin viime vuoden aikana.

(Lähde: Työeläkevakuuttajat TELA ry)

Nykyisin tiedämme, että on monia keinoja, joiden avulla voidaan kehittää ”vastustuskykyä” eli resilienssiä traumatisoitumista vastaan, mutta vahvinkaan ei tule immuuniksi traumatisoitumiselle. On myös hyvä huomata, ettei ole kyse kertaluonteisen tapahtuman traumatisoivista vaikutuksista, vaan koko työuran aikana toistuvasti vastaan tulevien tapahtumien kasaantuvasta vaikutuksesta. On perusteita olettaa, että kasaantuva psyykkinen kuormitus näkyy terveyshaittoina. On toisaalta myös syytä olettaa, että huolto maksaa itsensä eli hyvin ”huollettu” väki voi paremmin ja pysyy paremmin työkuntoisena.

Välitön purkaminen (defusing) on siis luonteeltaan huoltotoimi, jossa erityisen kuormittavassa työtilanteessa olleet työntekijät saavat välittömästi tapahtuman jälkeen yhdessä purkaa pois tilanteen aiheuttaman jännitteen. Ykköstavoitteena on, että henkilöt olisivat hyvässä iskussa jo seuraavassa työvuorossa. Kakkostavoitteena on selvittää, riittääkö tämä purkaminen purkamaan tuon jännitteen vai tarvitaanko lisätoimia hyvän työkunnon palauttamiseksi. Näin varmistetaan myös se, etteivät tämän kaltaiset kokemukset/jännitteet jää kasaantumaan mielen ja kehon kuormaksi.

Me olemme omaksuneet kansainvälisestikin hyväksytyn purkumenettelyn, jossa ohjaajina toimivat omasta organisaatiosta koulutetut ohjaajat. He tuntevat työn sisällöt sekä talon tavat ja pystyvät siksi välittömästi orientoitumaan käsillä olevaan tilanteeseen. Purkutapaamisessa ei ole kyse terapiasta, joten ohjaajien ei tarvitse olla psykoterapeutteja.

Olen ollut kouluttamassa defusing ohjaajia yli kahden vuosikymmenen ajan. On ollut ilo huomata ohjaajiksi koulutettavien aktiivinen paneutuminen asiaan. He ovat ymmärtäneet menettelyn tarpeen ja merkityksen. Olen myös vuosien mittaan seurannut ja avustanut tämän menettelyn käyttöön ottoa. On monenlaisia asioita, joita on otettava huomioon, ennen kuin tämä menettely asettuu luontevaksi osaksi työyhteisön arkea. On kyse uudesta elementistä. Toisaalta on innokkaita asian kannattajia ja toisaalta on epäileviä Tuomaita. On yhdessä vastattava mm. moneen ”Entäs sitten kun…” -kysymykseen. Niihin kyllä löytyy vastauksia. Menettelystä on tehtävä meidän oman näköisemme.

Aiheeseen liittyvät ajankohtaiset koulutukset:
Defusing-ohjaajakoulutus
Debriefing-ohjaajakoulutus

Jukka Jylhä, Suomen Yhteisöakatemia Oy

© Jukka Jylhä, Suomen Yhteisöakatemia Oy. Kaikki oikeudet blogissa kirjoitettuun materiaalin ovat kirjoittajalla ja Suomen Yhteisöakatemia Oy:llä.

Blogin materiaalia voidaan käyttää muissa sähköisissä ja painetuissa julkaisuissa, edellyttäen, että niissä mainitaan ”Copyright © Jukka Jylhä, Suomen Yhteisöakatemia Oy 2019” sekä lisätään linkki www.sya.fi