Miten yhteisö rakentuu? Voiko yhteisön rakentaa tietoisesti jonkin tavoitteen tai mallin mukaiseksi? Yritysten tavoitteena on sekä tuottaa asiakkaidensa haluamia ja maksamia tuotteita tai palveluja että tuottaa omistajilleen voittoa. Julkisten organisaatioiden tavoitteena on tuottaa yleensä lakisääteisiä palveluja kansalaisille, jotka rahoitetaan verotuksella. Hyvinvointivaltio tosin tasaa palvelujen ”asiakashintaa” maksukyvyn mukaan. Kolmas sektori ei yleensä pyri tuottamaan voittoa, vaan omien tavoitteidensa mukaista vaikuttamista, palveluja tai tuotteita.

Kaikkien organisaatioiden toiminta perustuu yksilöiden ja yhteisön potentiaalille. Saavuttaakseen tavoitteensa, organisaation on pystyttävä hyödyntämään yhteisön jäsenten osaaminen ja voimavarat.

Olen ollut useiden työyhteisöjen jäsenenä ja esimiehenä. Ensimmäisessä esimiestehtävässäni ajattelin, että mitä lähempänä työntekijöiden ajattelu on omaa ajatteluani, sen helpompaa ja mukavampaa on sekä työnteko että työyhteisön jäsenyys. Mennessäni uutena työntekijänä jo vakiintuneeseen työyhteisöön, yllätykseni oli suuri, kun huomasin, että muut työyhteisön jäsenet eivät ajatelleetkaan työstä ja työntekemistä kanssani samalla tavalla. Johtamisen suuri haaste onkin auttaa yhteisön jäseniä keskustelemaan avoimesti ja luomaan yhteistä sosiaalista todellisuutta. Pidin pitkään vanhaa koulukaveria onnenpekkana, koska hänellä oli samoihin aikoihin mahdollisuus koota kokonaan uusi työyhteisö johtamaansa uutta työyksikköä varten.

Pitääkö unelmayhteisössä ihmisten ajatella keskenään mahdollisimman samalla tavalla ja omata yhteinen orientaatio? Aikanaan tein lopputyön kahden insinöörin kanssa. Terveydenhuollon koulutuksen saaneelle kokemus oli erittäin hieno ja avartava. Olimme itse kukin välillä ihmeissämme, miten saman asian saattoi nähdä niin eri näkökulmista ja pitää omaa ajatustaan niin varmasti parhaana, jopa ainoana. Vaikka vieläkään en ehkä ole kaikkiin opiskelutovereideni ajatuksiin päässyt sisälle, niin opin, että erilaiset näkökulmat ja keskustelu ovat tärkeitä. Ne ovat sellaista rikkautta, jota kannattaa hyödyntää. Ammatillinen samanmielisyys on välillä hyvästä, se tasoittaa, joskus ikään kuin ”hoitaa” yhteisöä. Kehittämisen ja eteenpäin menemisen näkökulmasta erilaisuus on usein suurempi mahdollisuus, kun sen pohjalta osataan rakentaa yhdessä konsensuspäätöksiä.

Monia työyhteisökokemuksia rikkaampana, osaan nyt arvioida yhteisön tilaa ja sitä, miten työyhteisö voisi hyödyntää olemassa olevan potentiaalinsa ja saavuttaa paremmin tavoitteensa. Iso kysymys on, miten yhteisö ja sen jäsenet voivat itse nähdä oman tilanteensa, olla avoimia ja innostua kehittämiseen. Miten he voivat nähdä erilaisen osaamisen ja erilaiset ajatukset rikkautena yhteisölleen? Miten yhteisönä voisimme auttaa toisiamme? Mitä esimerkiksi vastaisit seuraaviin kysymyksiin: Millä mielellä lähden työhön? Tunnenko itseni tervetulleeksi työpaikalle? Saanko työstäni arvostusta esimieheltäni ja työtovereiltani? Miten tasa-arvoisuus ja oikeudenmukaisuus toteutuvat työyhteisössäni?

Työyhteisön ulkopuolelta on joskus helpompi nähdä ja auttaa hahmottamaan yhteisön vuorovaikutusta, dynamiikkaa ja toimintatapoja. Työnohjaus on hyvä keino päästä yhteisön kehittämisessä pintaa syvemmälle. Onko teillä omassa työyhteisössänne mahdollisuus pohtia yhdessä yhteisönne tilaa? Onko teillä mahdollisuus hyödyntää myös ulkopuolista yhteisöosaamista? Yhteisön kehittäminen kannattaa. Hyvässä työyhteisössä henkilöstön työtyytyväisyys kasvaa. Osaamisen ja resurssien kohdentaminen paranee, kun yhteisöllä on käytettävissään sen koko potentiaali.

Anne Ylönen

© Anne Ylönen,Suomen Yhteisöakatemia Oy. Kaikki oikeudet blogissa kirjoitettuun materiaalin ovat kirjoittajalla ja Suomen Yhteisöakatemia Oy:llä.

Blogin materiaalia voidaan käyttää muissa sähköisissä ja painetuissa julkaisuissa, edellyttäen, että niissä mainitaan ”Copyright © Anne Ylönen, Suomen Yhteisöakatemia Oy 2015” sekä lisätään linkki www.sya.fi