Kurkistus Konstan kodissa ja koulussa v. 2011-2012 toteutettuun yhteisöhoidon koulutushankkeeseen

Innokkuutta, epäilystä ja iloista naurua – näistä tunnelmista lähdimme toteuttamaan Konstan kodin ja koulun Hollolan ja Heinolan yksiköissä yhteisöhoidon kaksivuotista koulutushanketta. Koulutukseen osallistuivat myös jälkihuollon työntekijät. Koulutukselta odotettiin konkreettisia työkaluja arkeen, oman työyhteisön toimivuuden kehittämistä, yhteisten linjojen hiomista sekä avoimuutta keskinäiseen vuorovaikutukseen. Koulutuksen alkuvaiheessa henkilöstöä huoletti mm. se, palveleeko koulutus omaa työtä ja miten motivaatio ja aika riittävät koulutukseen liittyvien välitehtävien tekemiseen. Nämä huolenaiheet jäivät kuitenkin taka-alalle koulutuksen edetessä. Koulutus toteutettiin prosessikeskeisesti, joten liikkeelle lähdettiin henkilöstöyhteisön tilan arvioinnista. Koulutuksen sisällöt rakennettiin arvioinnin ja yhteisten keskustelujen kautta molempien yksiköiden tarpeita mahdollisimman hyvin palveleviksi.

Yhteisöhoidolla tarkoitetaan koko yhteisön tietoista käyttämistä kasvatuksellisten ja kuntoutuksellisten tavoitteiden toteuttamiseksi. Tavoitteena on nuoren identiteetin, asenteiden, käyttäytymisen ja elämäntavan muutos: itseensä luottava ja vastuullinen ihminen. Tavoitteita toteutetaan tarjoamalla osallistumista, vastuuta, luottamusta sekä oikean elämän arvoja vertaisryhmän ja henkilökunnan avulla. Kasvun ja kuntoutumisen perusta on siinä, että yksilö kokee olevansa yhteisössä turvassa ja hyväksytty (Murto, K. 2013).

Yhteisöhoidon perusperiaatteita ovat tasa-arvoisuus, fyysinen ja psyykkinen koskemattomuus, sallivuus, avoimuus ja rehellisyys sekä ehdoton oikeudenmukaisuus. Käytännössä näitä perusperiaatteita lähdettiin tutkailemaan yhdessä keskustellen, jotta kaikille syntyisi yhteinen ymmärrys siitä, mitä nämä asiat tarkoittavat Konstan kodissa ja koulussa. Yhteinen ymmärrys on perusedellytys sille, että henkilökunta pystyy toimimaan johdonmukaisesti, ennakoitavasti ja turvallisuuden tunnetta lisäävästi.

Esimerkkinä näiden periaatteiden viemisestä käytäntöön voisi toimia psyykkisen ja fyysisen koskemattomuuden periaate. Kun yhteisössä on turvatonta: henkistä tai fyysistä väkivaltaa, nimittelyä jne. kaikenlainen kasvatus- ja kuntoutustyö valuu hukkaan. Yhteisö ei pysty tarjoamaan korjaavia kokemuksia. Sen sijaan kielteiset kokemukset maailmasta, toisista ihmisistä ja itsestä voivat vahvistua, mikä näkyy usein tunne-elämän ja käyttäytymisen ongelmien lisääntymisenä tai hankaloitumisena. Tältä pohjalta Konstan kodissa ja koulussa luotiin yhteiset ja johdonmukaiset tavat käsitellä konflikti- ja väkivaltatilanteita, jotka pitivät sisällään myös ikäviin heittoihin ja epäasialliseen kielenkäyttöön puutumisen. Ideana näiden tilanteiden käsittelyssä on se, että kaikki, ketä konflikti koskee ovat asian selvittelyssä mukana. Näin asianosaiset saavat palautetta oman toimintansa ja käyttäytymisensä vaikutuksista muihin yhteisön jäseniin, mikä on peruslähtökohta tietoisuuden lisääntymiselle ja käyttäytymisen muuttamiselle. Jokainen kertoo näkemyksensä, mitä tilanteessa tapahtui, minkä jälkeen pohditaan sitä, miten yhteisö voisi auttaa asianosaisia jatkossa niin, että näitä tilanteita ei enää pääsisi syntymään.

Kriisi- tai yhteisökokousten ideana ei ole rankaiseminen, vaan tavoitteena on auttaa nuorta tiedostamaan käyttäytymisensä vaikutuksia toisiin ihmisiin ja ottamaan vastuuta tätä kautta omasta toiminnastaan. Käsittelyn kuluessa puhutaan siitä, miten yhteisössä voi käyttäytyä ja miten ei ja millaista käyttäytymistä nuorelta jatkossa odotetaan. Yhteisön tehtävänä on toimia tukena ja auttaa nuorta muuttamaan omaa käyttäytymistään itselleen vähemmän tuhoisaan suuntaan. Jos konfliktin käsittely irrotetaan alkuperäisestä kontekstistaan esim. pelkästään aikuisen ja nuoren väliseksi keskusteluksi, konfliktia sivusta seuranneet nuoret jäävät tilanteen herättämien tunteidensa kanssa yksin ja heillä oleva asiaan liittyvä tieto jää hyödyntämättä. Tämä kaikkien osallisten mukaan ottamisen idea on psykologisesti varsin perusteltua ja se toteutuu tänä päivänä laajasti esimerkiksi kriisityössä käytetyissä jälkipuinti ja purkumenettelyissä.

Yhteisen konfliktien käsittelyn taustalla on ja pitäisi aina olla henkilökunnan ymmärrys siitä, että tällainen väkivaltainen käyttäytymismalli perustuu nuoren sillä hetkellä käytettävissä oleviin selviytymiskeinoihin. Näistä keinoista luopuminen edellyttäisi nuorelta tunteiden säätelytaitojen oppimisen lisäksi kykyä tunnistaa ja sallia tai luoda hyväksyvämpää suhdetta niihin itselle uhkaaviksi opittuihin tunteisiin, jotka tällaista käyttäytymistä laukaisevat. Henkilökunnan ja vertaisryhmän sallivuus ja myötätunto suhteessa näihin tunteisiin on siis ratkaisevan tärkeää. Käyttäytyminen voi olla tuomittavaa ja tuhoisaa, mutta ymmärrys sen alla olevista tekijöistä toimii henkilökunnalla hyvänä tukena vaikeiden tilanteiden käsittelyssä. Konfliktitilanteiden tutkimiseen ja käsittelyyn luotujen yhteisten käytänteiden johdosta Konstan kodin ja koulun molempien yksiköiden ilmapiiri parani ja nuorten epäsosiaalinen käyttäytyminen väheni. Tällaisen rajojen asettamisen kautta henkilökunnan ja nuorten keskinäinen kunnioitus, luottamus ja avoimuus lisääntyivät.

Yhteisö asettaa rajat ihmisten auttamiseksi tasavertaisuuteen ja aikuisuuteen. Rajojen sisällä tulisi kuitenkin huomioida aina yksilöiden mahdollisuus itsesäätelyyn, omiin tarpeisiin ja tahtoon. Hyvä yhteisöllisyys lähtee yksilöiden erilaisuuden arvostamisesta.

Lähde: Murto, K. (2013) Terapeuttinen yhteisö

Aiheeseen liittyvät ajankohtaiset koulutukset:
– Yhteisöhoidon 2-vuotinen koulutus
– YhteisöAkatemian yhteisöhoidon koulutukset

Annukka Murto, psykologi, kognitiivinen psykoterapeutti (Yet)

© Annukka Murto, Suomen Yhteisöakatemia Oy. Kaikki oikeudet blogissa kirjoitettuun materiaalin ovat kirjoittajalla ja Suomen Yhteisöakatemia Oy:llä.

Blogin materiaalia voidaan käyttää muissa sähköisissä ja painetuissa julkaisuissa, edellyttäen, että niissä mainitaan ”Copyright © Annukka Murto, Suomen Yhteisöakatemia Oy 2013” sekä lisätään linkki www.sya.fi