Blochin ja Crouchin  kuvaus yksilön muutoksesta terapiaryhmän vuorovaikutus- ja kommunikaatioprosessissa soveltuu myös muutokseen terapeuttisessa yhteisössä. On tärkeää muistaa, että terapiaryhmän ja terapeuttisen yhteisön välillä on myös merkittäviä eroja niin fyysisissä, sosiaalisissa kuin toiminnallisissa rakenteissakin. Seuraavassa tarkastelen yhteisön jäsenen  muutosta terapiaryhmälle ja terapeuttiselle yhteisölle yhteisen alueen, vuorovaikutuksen ja kommunikaation, näkökulmasta.

Yksilön muutos lähtee turvallisuuden ja hyväksytyksi tulemisen kokemuksesta. Saadessaan hyväksymistä yksilö kokee vähitellen lujittuvaa luottamusta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta yhteisön kanssa.

Turvallisuuden tunne vahvistuu hänen havaitessaan, ettei hän ole ongelmineen yksin. Toisilla yhteisön jäsenillä on samanlaisia ongelmia. Hänelle paljastuu, että hänen ongelmansa eivät ole ainutlaatuisia, vaan muillakin on vastaavia ongelmia. Omat ongelmat eivät tunnu enää niin pelottavilta tai hävettäviltä kuin aikaisemmin.

Avautuessaan yhteisössään luotetulle ihmiselle tai ryhmälle yhteisön jäsen kertoo erittäin henkilökohtaisia asioita ja saa ne pois sydämeltään. Kyetessään ilmaisemaan myös voimakkaita tunteita hän kokee emotionaalista helpotusta. Avautuminen yhteisössä mahdollistaa avun ja tuen saamisen toisilta. Pystyessään itsekin auttamaan toisia kuuntelemalla ja jakamalla omia kokemuksiaan yhteisön jäsen saa tyydytystä ja tuntee itsensä arvokkaaksi.

Vähitellen yksilöllä herää toivo hoidon ja kuntoutuksen hyödyllisyydestä. Avautuessaan hän saa vertaisryhmältä ehdotuksia, neuvoja ja ohjausta. Yhteisössä kauemmin olleiden vertaisryhmän jäsenten ja henkilökunnan selitykset ongelmista, niiden synnystä ja niistä selviämisestä auttavat ymmärtämään omaa tilannetta ja itseä uudella tavalla. Saamansa palautteen avulla yksilö oivaltaa jotakin tärkeää itsestään. Hän hyötyy kuuntelemalla tovereidensa kokemuksia ja samaistumalla tovereihinsa. Vuorovaikutuksessa yksilö oppii suhtautumaan toisiin rakentavasti ja sopeutumaan yhteisöön.

Yhteisöön sopeutuminen ja lopulta siitä irrottautuminen ovat useimmille erittäin haastavia vaiheita ja vievät aikaa.  Whiteleyn ja Gordonin mukaan Henderson hospitalin terapeuttisen yhteisössä voidaan erottaa kolme yksilön kehitysvaihetta. Tultuaan yhteisöön yhteisön uusi jäsen hakee aluksi turvaa tutuista defensseistään hallitakseen emotionaalista stressiä. Kun alkuvaiheen sallivuuden (3-4 viikkoa) jälkeen yhteisössä aletaan asettaa hänelle tiukempia vaatimuksia ja rajoja, jotka kyseenalaistavat aiemman defensiivisen käyttäytymisen ja edellyttävät vaativampaa itsetutkiskelua, yksilö joutuu valitsemaan jatkaako yhteisössä vai lähteekö pois. Noin kolmannes jättää yhteisön. Toinen kriittinen vaihe sijoittuu 2-3 kuukauden vaiheille, jolloin yksilö tavallisesti kokee tilanteensa huonommaksi kuin tullessaan. Toivottomuus, masentuneisuus ja tulevaisuuden pelko hallitsevat hänen mielialojaan. Toisaalta hänen suhtautumisensa uusiin yhteisön jäseniin on auttava ja aktiivinen. Vähitellen myönteiset ja kielteiset asenteet saavat perspektiiviä ja kehittyvät realistisemmiksi. Kolmannessa, yhteisöstä irrouttautumisen vaiheessa  yksilö voi olla ahdistunut ja huolissaan selviytymisestään normaalissa elämässä yhteisön ulkopuolella. Vaikka repsahduksia sattuukin kohta pois lähdön jälkeen, ne eivät näytä Whiteleyn ja Gordonin mukaan ennustavan heikkoa selviytymistä myöhemmin. Seurantatutkimusten mukaan  41% kaikista Hendersonin potilaista  ja 71% vähintään 9 kuukautta hoidossa olleista selvisi joutumatta uudelleen sairaalaan ja sortumatta rikoksiin (Copas, O´Brian, Roberts & Whiteley)

Päihdekuntoutuksen puolella toimivien terapeuttisten yhteisöjen tulosten pysyvyys näyttää riippuvan jälkihoidon toimivuudesta. Kun jälkihoito on järjestetty ja toimii hyvin, repsahduksia on  tapahtunut yhden vuoden kuluttua 8%:lla ja viiden vuoden kuluttua 40%:llä asiakkaista. Vertailuryhmän vastaavat prosenttiluvut ovat 50 ja 83 prosenttia (Wexler &Prendergast).

Tutkimustulokset osoittavat, että  terapeuttisen yhteisön keskeiset prosessit, vuorovaikutus ja kommunikaatio, auttavat yhteisön jäsenen kuntoutumista ja toipumista hänen psyykkisissä  ja päihderiippuvuuteen liittyvissä ongelmissaan. Seurantatutkimusten mukaan neljää asiakasta kymmenestä kuntoutuu melko pysyvästi.

Aiheeseen liittyvät ajankohtaiset koulutukset:
– Yhteisöhoidon 2-vuotinen koulutus
– Integratiivisen työnohjauksen 2-vuotinen koulutus
– YhteisöAkatemian yhteisöhoidon koulutukset
– YhteisöAkatemian työnohjauksen koulutukset

Kari Murto

© Kari Murto,Suomen Yhteisöakatemia Oy. Kaikki oikeudet blogissa kirjoitettuun materiaalin ovat kirjoittajalla ja Suomen Yhteisöakatemia Oy:llä.

Blogin materiaalia voidaan käyttää muissa sähköisissä ja painetuissa julkaisuissa, edellyttäen, että niissä mainitaan ”Copyright © Kari Murto, Suomen Yhteisöakatemia Oy 2015” sekä lisätään linkki www.sya.fi